Artikkelit

Asuttaminen ja muuttoliike

Heli Mäki

 

Kuvalähde: © Pekka Reponen

Uusimpien tutkimusten mukaan Kymenlaakson asutushistoria on lähes katkeamatonta, ja se on sisältänyt voimakkaita nousuja ja laskuja. Pysyvän asutuksen syntyminen alueelle edellyttää toimivia ja helppoja kulkuyhteyksiä, jotta tieto, väki ja tavarat saattavat helposti liikkua. Kymijoki on täyttänyt nämä vaatimukset.

Suomen suurimman lohijoen ja meren leikkauspiste on houkutellut eri suunnilta erilaista etnistä ja kielellistä pohjaa omaavaa väestöä. Kymenlaakson vanhin tähän mennessä tunnettu asuinpaikka on nykyisen Kouvolan alueella sijaitseva Tillolankallio, joka on toiminut hylkeenpyytäjien leiripaikkana 7000-8000 vuotta sitten. Kerran tänne asetuttuaan ihmiset eivät enää täältä lähteneet.

Kivikautinen asutus jatkui katkeamattomana ja laajeni metallikaudelle, pronssikaudelle, siitä rautakaudelle ja keskiaikaan ja vihdoin myös uudelle ajalle. Kymenlaaksosta on kehittynyt jo esihistoriallisena aikana voimakas ja omailmeinen sekakulttuurialue. Väestön ja kulttuurivaikutteiden tulosuunta on aikojen saatossa siirtynyt hitaasti idästä, etelän ja Baltian kautta länteen; Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan.

Pohjois-Kymenlaakson alueelle on viikinkiajan loppupuoliskolla muodostunut kiinteää asutusta keskeisempien länttä ja itää yhdistäneiden vesiteiden varsille. Metsästyksen ja kaupan käynnin ohella väestö alkoi viljellä maata. Vielä heimoasteella eläneille hämäläisille ja karjalaisille nykyiset Kymenlaakson seudut muodostivat takamaan, jonka hyväksikäytöstä nousi toistuvia nujakoita ja rajariitoja. Vuonna 1365 sai uudisasukas Matti Orava Valkealan alueella olleelle tilalleen suojelukirjeen kuninkaalta ja asutuksen leviäminen pohjoisen Kymenlaakson seudun erämaihin tuli esteettömäksi.

Kymenlaakson tuottoisat lohenkalastamot ja kaupankäynnin mahdollisuudet kiinnostivat erityisesti hollolalaisia, jotka ryhtyivät asuttamaan Kymijoen itäpuolisia seutuja, Haminaa ja entistä Valkealaa. Hämäläisten ekspansio eteläistä rannikkoa kohti on tosiasia myös kielihistoriallisesti. Rannikolla hämäläiset kohtasivat hylkeenpyyntikulttuuria edustavan kantaväestön, jossa oli oma itäsuomalainen karjalais-savolainen osuutensa. Uudisasukkaita saapui Suur-Savosta, Saimaan eteläpuolelta sekä Varsinais-Suomesta saakka.

Heimojen raja-alueista käytiin toinenkin, kauppa-, valta- ja kirkkopolitiikkaan liittyvä etupiirikamppailu, Ruotsin ja Novgorodin välillä. Kymenlaakson kylä- ja heimoyhteisöt alkoivat murentua ja väestö siirtyi ulkopuolisen hallinnon piiriin. Valtakuntien välinen kiista päättyi Ruotsin voittoon. Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323 teki Kymenlaaksosta osan Ruotsia. Ruotsi halusi varmistaa alueen pysymisen omistuksessaan ja ryhtyi rakentamaan linnaa Viipuriin. Linnalla oli suuri merkitys sitä ympäröiville alueille. Kymenlaakso muuttui riitamaasta suojatuksi selustaksi ja alueelle tuli näin lisää pysyvää asutusta.

Myös taloudellisilla seikoilla oli oma vaikutuksensa 1200-luvulla Kymenlaakson asuttamiseen. Saksalaiset kauppiaat perustivat itäisen kauppareittinsä turvaksi Riian, Tallinnan ja Narvan kaupungit. Kymijoesta saatavista lohesta ja siiasta tuli erinomaisia vientiartikkeleita, joita vaihdettiin mm. suolaan ja muihin tuotteisiin. Kymen suulta oli lyhyt matka kauppapaikoille, joten asukkaita muutti lisää. 1300-luvulla kuningas myönsi Uudenmaan ja Hämeen asukkaille neljän vuoden verovapauden uudisviljelypelloista. Tämä säädös helpotti uudisasukkaiden asettumista alueelle. Ruotsalaisen vallan varmistamiseksi alueelle houkuteltiin ruotsinkielisiä asukkaita, joiden vaikutus elää paikannimistössä tänäkin päivänä. Pyhtäällä asuu edelleen ruotsikielinen vähemmistö. Samoin Suomen lahden eteläpuolelta saapui saksankielisiä kauppiaita, jotka synnyttivät omat yhteisönsä alueelle.

Muuttoliike

Vuosisatojen ajan Kymenlaakso eli väestöllisesti jatkuvassa kehitystilassa. Kun 1700-luvun sotien seurauksena Venäjän ja Ruotsin raja siirtyi Kymijoelle, alueelle saapui paljon venäläistä väkeä. Venäläisiä saapui yrittäjiksi ja kauppiaiksi. Samoin aloitetut linnoitustyöt vetivät eri puolilta väkeä töihin alueelle ja toivat mukanaan venäläistä sotaväkeä ja ylhäisöä.

1800-luvun lopulla Kymijoen varrelle syntynyt suurteollisuus sai alueen kaupungit, kauppalat ja asutustaajamat kasvamaan. Maakunnan sisällä muutettiin innokkaasti uusille tehdaspaikkakunnille. Teollisuus tarvitsi työvoimaa myös Kymenlaakson ulkopuolelta. Erityisesti Kuusankosken ja Kotkan seutu imi jatkuvasti paisuvia muuttovirtoja Suomen sisäosista. Toisaalta tulijat olivat yleensä nuoria, eikä Kymenlaakso aina jäänyt pysyväksi asuinpaikaksi. Työtehtävien kausiluontoisuus vaikutti myös maakunnasta ulospäin vieviin väestövirtoihin.

1800-luvun lopulla Norjasta saapui siirtolaisia Suomeen ja hyvin monet heistä asettuivat asumaan Kotkan alueelle. Norjalaiset liikemiehet perustivat alueelle sahoja ja vähitellen monia satoja norjalaisia insinöörejä ja sahatyöntekijöitä perheineen muutti kaupunkiin. Tänäänkin monella kotkalaisella on norjalainen sukunimi, vaikka norjan kieltä ei joka päivä siellä kuulekaan. Pohjois-Kymenlaakson alueelle saapui ruotsinkielistä väkeä myös teollistumisen myötä. Tehtaiden johtajisto, toimihenkilöt ja mestarit olivat pääasiassa ruotsinkielisiä.

Rautatien ohjaamina ihmisiä muutti Kymenlaaksosta 1880-luvulta alkaen suuriin kaupunkeihin kuten Helsinkiin, Viipuriin ja Pietariin, jonne muutettiin paremman elämän perässä varsinkin 1840–1890-lukujen välisenä aikana. 1900-luvun alkuvuosina Kymenlaaksosta lähdettiin myös siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Eniten siirtolaisia lähti Valkealasta, Elimäeltä, Anjalasta, Sippolasta sekä Kotkan seudun kunnista. Ensimmäinen maailmansota katkaisi väliaikaisesti siirtolaisuuden, mutta se pääsi uudelleen vauhtiin 1920-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeinen siirtolaisuus on suuntautunut suurimmaksi osaksi Ruotsiin.

Kymenlaaksolaisten määrä on supistunut yhtäjaksoisesti neljännesvuosisadan ajan. Pahimmat väestökatovuodet osuivat vuosituhannen vaihteeseen, jolloin maakunta tyhjeni yli tuhannen asukkaan vuosivauhtia. Kymenlaakson väestökehitys on vuoden 2004 aikana kääntynyt kasvuun. Kasvu on kuitenkin muuton varassa. Muuttovoittoa tuli niin muualta Suomesta kuin ulkomailta. Kymenlaaksoon muuttaa edelleen ulkomaalaisia, joista suurin osa on venäläisiä.