Artikkelit

Maakunta-aatteen synty ja juurtuminen

Heli Mäki

 

Juhani Arajärvi (1867-1941)
oli heräävän maakunnan
henkinen johtaja.
Kuvalähde: © Kymenlaakson maakuntamuseo

Kymenlaakso on Suomen maakunnista nuorimpia. Kymenlaakson maakunnallinen herääminen juontaa juurensa 1800-luvun loppupuolella alkaneeseen aatteelliseen työhön. Alun perin ajatus yhtenäisestä Kymenlaaksosta alkoi hahmottua 1870-luvulla kansansivistystyön piirissä. Keskuspaikkana toimi aluksi Hamina, josta käsin perustettiin niin runsaasti valistusseuroja, että niitä 1890-luvulla oli Haminan lähipitäjissä enemmän kuin muualla maassa. Maisteri Juhani Arajärven johtamassa Kymenlaakson kansanopistossa Inkeroisissa alettiin toimintaa laajentaa koko maakuntaa koskevaksi. Myös eri järjestöt alkoivat oman toimintansa kasvaessa tarkistaa piirijakoaan, jolloin myös Kymenlaakso sai oman piirinsä.

Ensimmäinen suuri maakunnallinen kesäjuhla pidettiin Kymin linnoitusalueella helluntaina 1898. Kymenlaaksolaisten huomio tahdottiin kohdistaa Kymijokeen, sen luonnonkauneuteen, historiaan ja taloudelliseen merkitykseen.

Linnoitusvallit muistuttivat ajasta, jolloin joki oli ollut kahden valtakunnan rajana erottaen itä- ja länsipuolen asukkaat toisistaan. Nyt Kymijoki nähtiin yhdistäjänä. Tästä kymenlaaksolaisuuden löytämisestä ja pyrkimyksestä antaa ajatukselle aatteellista lennokkuutta oli osoituksena Kymenlaakson laulun laatiminen ja sen ensiesitys Kyminlinnan juhlassa. Sanat oli tohtori A.W.Forsmannin (Koskimies) käsialaa ja laulun sävelsi lehtori Emil Genetz.

Tästä Kyminlinnan juhlasta sai alkunsa Kymenlaakson maakunnallinen juhlaperinne. Alkuvuosina ohjelma oli hyvin musiikkipainotteista, mutta pian otettiin myös urheilu mukaan ohjelmaan. Urheilua oli laaksokunnassa harrastettu ahkerasti ja urheilu ja voimistelu liitettiin myös raittius- ja nuorisoseurojen, vapaapalokuntien ja työväenyhdistysten toimintaohjelmaan. Kun seuroille tarjoutui tilaisuus maakunnallisten kisojen puitteissa kilpailla keskenään, lisäsi se kanssakäymistä Kymenlaakson eri paikkakuntien välillä. Kymenlaaksosta kasvoi nopeasti maineikas urheilumaakunta, jolla oli sanansa sanottavana myös valtakunnallisissa kilpailuissa

Suomen itsenäistyttyä Kymenlaaksossa maakunnallinen rajankäynti vilkastui. Laaksokunnan suojeluskunnat, urheiluseurat, maataloustuottajat, Martat jne. muodostivat piirinsä kymenlaaksolaisella pohjalla. Pääkaupungista käsin kaavailtiin myös toisenlaisia piirijakoja, mutta Kymenlaaksossa muunlainen ratkaisu ei enää olisi voinut tulla kysymykseenkään.

Itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä Kymenlaakson puunjalostusteollisuus laajeni voimakkaasti. Yhä korostetummin alettiin puhua Kymenlaaksosta yhtenäisenä talousalueena. Varsinkin liikennekysymysten hoitaminen tarvitsi maakunnan nimissä suoritettavaa yhteistoimintaa. Kymenlaakson yhteiset pyrkimykset alkoivat entistä selvemmin suuntautua käytännöllisille aloille.

Varsinaisena maakunnallisena itsenäisyysjulistuksena voidaan pitää Kymenlaakson osakunnan ja Kymenlaakson maakuntaliiton perustamista 1930-luvulla. Kymenlaakson kohdalla ongelman muodosti se, että sen sijainti oli vakiintuneen maakuntakäsityksen mukaan vanhojen historiallisten maakuntien takamailla. Täten Kymenlaaksoa luonnehdittaessa koko maakunta joutui uudenlaisen tarkastelun kohteeksi. Osakunnan perustamisanomuksessa tähdennettiin Kymenlaakson maakunnallista luonnetta, joka tarjosi mitä mielenkiintoisempia tutkimuskohteita. Kymenlaakson osakunta antoi maakunnalliselle toiminnalle uutta virikettä, ja tässä hedelmällisessä ilmapiirissä kypsyi ajatus Kymenlaakson maakuntaliiton perustamisesta. Aloitteen tekijänä oli osakunta, ja maakuntaliitto perustettiin vuonna 1937. Kymenlaaksolaisuus oli selviö; toiminnassa oli jo kymmeniä maakunnallisia järjestöjä.