Anjalan liitto

Lat/lng: (60.687836,26.831657)

Anjalan liitto

Kustaan sodan aikana (1788-1790) pieni joukko Ruotsin armeijan upseereja lähestyi Venäjän keisarinnaa kirjeellä, jossa toivottiin rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille. Kirje tunnetaan nimellä Liikkalan nootti. Kuningas Kustaa III tietenkin raivostui upseeriensa vehkeilystä ja vaati heiltä uskollisuuden valaa. Tuloksena oli kuitenkin aivan toisenlainen asiakirja. Valan sijasta 113 upseeria allekirjoitti Anjalan kartanossa elokuun 12. päivänä 1788 Anjalan liittokirjan, jossa he vaativat sodan lopettamista ja pitivät sitä laittomana. Tanska oli samanaikaisesti julistanut sodan Ruotsia vastaan, joten Kustaa III joutui matkustamaan kiireesti takaisin Ruotsiin. Hän jätti armeijan veljensä Kaarlen vastuulle ja käski vangita salaliiton johtomiehet. Tilanne Suomessa oli kuitenkin monimutkainen; suomalaisten joukkojen upseereista suurin osa oli kapinamielisiä, ruotsalaiset eivät tahtoneet liittyä kapinaliikkeeseen. Kuninkaan veli Kaarle-herttua punoi omia juoniaan kuninkaan syrjäyttämiseksi ja venäläiset ylläpitivät yhteyksiä rintamalinjan yli. Heidän joukossa hääri Yrjö Maunu Spregtporten, joka ajoi Suomen eroa Ruotsista kohti itsenäisyyttä, joka toteutuisi myöhemmin Venäjän yhteydessä.

Syksyn tullen armeija siirrettiin talvimajoitukseen ja rajaa valvottiin tarkemmin. Nämä seikat lopettivat upseerien keskinäisen politikoinnin ja Venäjän suuntaan yhteydenpito hankaloitui niin, että Anjalan Liitto loppui siihen. Upseereiden laatima asiakirja on myöhemmin antanut nimen muun muassa paikalliselle urheiluseuralle tai aiheen Anjalan kunnan vaakunaan.

Kuva: Pentti Airio