Keltin redutti

Lat/lng: (60.86742334,26.59949088)

Kuva B 9

Ruotsalaisten rakentama Keltin redutti sijaitsee Kymijoen äärellä, ja sen vastapäätä joen toisella rannalla oli venäläisten rakennuttama Ruotsulan redutti. Kymijoen rannoille rakennetut linnakkeet turvasivat valtakuntien välistä rajaa Turun rauhan 1743 jälkeen. Keltin varustus turvasi strategisesti tärkeää joen ylityspaikkaa, sillä tuolla kohdalla Ylinen Viipurintie ylitti Kymijoen.

Ruotsin ja Venäjän välinen hattujen sota päättyi Turun rauhaan vuonna 1743. Rauhanteossa Ruotsi menetti alueita Kaakkois-Suomesta, kun raja siirtyi Kymijoelle. Ruotsin oli rakennettava uudet raja-asemat Kymijoen länsipuolisille rajanylityspaikoille. Keltin varustus on rakennettu vuonna 1743. Eteläisin rajanylityspaikka sijaitsi Ahvenkoskella, seuraava oli Keltissä. Keltti oli melko vilkas rajanylityspaikka, ja niinpä sinne tuli myös rajapostikonttori ja rajatullikamari.

Suomenlinnan rakennustöiden johtamisesta tunnettu Augustin Ehrensvärd osallistui syksyllä 1747 muutaman upseerin muodostamaan retkikuntaan, jonka tehtävänä oli selvittää Ruotsin itärajan turvaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Retkikunta vieraili Keltissä 15.8.1747. Kuningas Adolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän kävi tarkastamassa neljä vuotta aikaisemmin aloitetun Suomenlinnan rakennustyömaan, mutta matkusti myös valtakunnan raja-alueelle. Hänen tiedetään yöpyneen Anjalassa ja vierailleen myös Keltin redutissa.

Keltin miesvahvuus oli upseeri ja 12 sotamiestä. Kustaan sodan aikana 1788–1790 sen miesvahvuutta lisättiin kahdella komppanialla, 24 rakuunalla ja tykillä. Siitä huolimatta vihollinen sai Keltin haltuunsa 1790 ja poltti Keltin ja Napan kylät.

Suomen sodassa 1808–1809 Keltissä koettiin jälleen venäläisten hyökkäys. Tällä kertaa miesvahvuus oli ainoastaan aliupseeri ja kuusi sotamiestä. Venäjä hyökkäsi 5000 miehen voimin ruhtinas Bagrationin johdolla. Olosuhteet olivat ankarat, pakkasta oli noin kolmekymmentä astetta. Keltin rajavartiojoukko perääntyi ilman taisteluja.

Keltti jäi pieneksi rajavarustukseksi, vaikka alueelle suunniteltiin suurempaa linnoitusta ja kauppapaikkaa. Keltin ja Värälän väliselle alueelle kaavailtiin myös 1800-luvun alussa laajaa maalinnoitusta, jonka varusväen koko olisi ollut 5000–6000 miestä. Mutta sekin jäi toteutumatta. Nykyisin Keltin varustuksesta ei ole mitään nähtävissä, aluetta peittää tiheä kasvillisuus.

Kuva: Ruotsin sota-arkisto