Sippolan hovi

Lat/lng: (60.7380792,26.9948566)

sh_big

Sippolan kartanon päärakennus on Suomen suurin puukartano. Sippolan kartano on 1600-luvun puolivälissä perustettu säteri, yksi maaherra Lorentz Creutzin monista kartanoista. Päärakennus on valmistunut vuonna 1836 Alexander Gustav von Daehnin aikaan.   Päärakennuksen laajennuksen ja korotuksen on suunnitellut lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin 1850-luvulla. Laajennuksen ja korotuksen toteutti Woldemar von Daehnin aikana 1890-luvulla arkkitehti Jac. Ahrenbergin. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1836. Se edustaa uusrenessanssin tyylisuuntaa ja on Suomen suurin puukartano.

Sippolan alueet olivat tulleet lahjoituksena Kristiina kuningattarelta. Kun Sippolasta alettiin muodostaa asumakartanoa eli säteriä, joutuivat rakennusten tieltä muuttamaan mm. Tapolat Viialaan ja Siput (myöhemmin Sakkeja) sekä Kuritut Hirvelään. Greutzien kausi päättyi kun pikkuvihan ja vuonna 1743 solmitun Turun rauhan jälkeen Sippola jäi ns. Vanhan Suomen puolelle eli oli osa Venäjän valtakuntaa. Ruotsiin muuttanut sotaneuvos kreivi Svante Greutz myi muiden perillisten suostumuksella kartanon pois suvulta vuonna 1746.

Sekavien ja epävarmojen olojen jälkeen Sippolan hovi siirtyi von Daehn -suvun haltuun vuonna 1784 kun asessori (myöhemmin hovineuvos) Johan von Daehn osti kartanon. Hovin alue oli varsin laaja, 9.000 hehtaaria, josta tosin peltoa vain noin 100 hehtaaria. Kaupan mukana tuli myös 19 torppaa. Johan von Daehnin suku oli Itämeren maakuntien saksalaisia aatelisia. Hänen isänsä valtioneuvos Samuel von Daehn, kuollut vuonna 1782, oli muuttanut virkamiestehtäviin sen aikaisen Venäjän puolelle.

Sippolan hovin omistajina von Daehneja ehti olla neljä kappaletta vuodesta 1784 vuoteen 1898 eli 116 vuoden aikana. Hovineuvos Johan Samuel von Daehn, syntynyt vuonna 1758, oli omistajana vuosina 1784 – 1814. Hänen vieraanaan kävi Ruotsin kuningas Kustaa III ollessaan Liikkalassa sotaleirissä vuonna1789. Venäjän keisari Aleksanteri I yöpyi Sippolan hovissa vuoden 1803 kesällä Vanhaan Suomeen tekemällään tarkastusmatkalla.

”Vanha Herra” Alexander Gustav von Daehn, syntynyt vuonna 1788, oli omistajana vuosina 1814 – 1855. Alexander Gustav von Daehnin aikana hovin peltopinta-ala laajentui moneksi sadaksi hehtaariksi. Hän hankki Sippolan hoviin 500 rotulammasta, mutta tämä yritys ei täysin onnistunut. Suurjärven luoteispuolelle rakennettuun Villahoviin jäi kokeilun jälkeen vain noin 50 lammasta.

Vuonna 1821 syntynyt kapteeni Alexander Leonard von Daehn oli hovin omistajana vuosina 1855 – 1894. Hänen aikanaan Sippolan hoviin tuli monia maatalouteen liittyviä uudistuksia, kuten salaojitus, vuoroviljely, kylvöheinä, painorehu, ayshirekarja ja metsänhoitosuunnitelma. Alexander von Daehnille myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvonimi vuonna 1861.

Kapteenin vuonna 1838 syntynyt nuorempi veli ministerivaltiosihteeri Woldemar von Daehn oli Sippolan hovin omistaja vuosina 1894 – 1899. Hänen aikanaan Sippolan hovin uusrenesanssityylistä päärakennusta korotettiin ja laajennettiin arkkitehti Jac. Ahrenbergin johdolla lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin aiemmin tekemien piirustusten pohjalta. Woldemar von Daehn oli vuosina 1891 – 1898 ministerivaltiosihteerinä ja esitteli siten korkeimpana suomalaisena virkamiehenä Suomen suurruhtinaskunnan asiat Venäjän keisarille, ensin Aleksanteri III:nnelle ja vuosina 1894 – 1898 Nikolai II:lle. Jouduttuaan epäsuosioon Venäjän hovissa von Daehn pyysi eroa virastaan ja myi Sippolan hovin norjalaiselle Halla Aktiebolagille vuonna 1899.  Hän muutti saman tien Roomaan, jossa kuoli vuonna 1900.

Sippolan hovin maista ja torpista muodostettiin itsenäisiä tiloja 1902. Kartanossa on sittemmin vuodesta 1909 lähtien toiminut valtion koulukoti, jossa on yläaste erityisen huolenpidon oppilaille.