Soiniitty

Lat/lng: (60.705868,26.345251)

SONY DSC

Soiniitty on karjalainen kylä keskellä Elimäkeä

Jatkosodan seurauksena yli 400 000 karjalaisen koti jäi luovutetulle alueelle. Näistä ihmisistä tuli evakkoja, jotka tarvitsivat uuden kodin.  Muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen säädettiin pika-asutuslaki. Tämän seurauksena maaseudulle perustettiin yli 60 000 pientilaa. Vuoden 1945 maanhankintalain jälkeen muodostettiin asutus- ja maanhankintatiloja rintamamiehille, kaatuneiden omaisille ja luovutettujen alueiden siirtolaisille. (Rinne 2013) Jälleenrakentamisen painopiste oli maaseudulla 1940 –luvulla, sillä suuri osa evakoista oli maalta ja elintarviketuotannon turvaamiseen tarvittiin maatiloja (Rinne 2013). Sodan jälkeen karjalaisten siirtolaisten asuttamista koordinoi ja johti Veikko Vennamo. Asutusasioiden merkeissä hän on käynyt mm. Soiniityssä.

Elimäen alueelle tuli 3000 siirtolaista, joista 2000 jäi pysyvästi alueelle. Soiniityn lisäksi Villikkalassa ja Tolkkilassa asuu edelleen paljon karjalaista alkuperää olevia. Ennen sotia Pukaron kartanon tytär Anita Nordenswan omisti maita Soiniityn alueella. Kartanon lisäksi maita viljelivät kartanoiden torpparit. Sodan jälkeen valtio pakkolunasti kartanoiden maita karjalasta tulleiden siirtolaisten omistukseen. Soiniityn kartanon maita alettiin jakaa vuodesta 1946 lähtien. Kunnilla oli asutuslautakunta, joka paikallistasolla jakoi maa-alueita ja ohjasi rakennussuunnittelua mm. tyyppitalojen piirustusten avulla.

Soiniityn alueelle muodostettiin asunto- tai viljelystila n. 40 siirtolaisperheelle, jotka olivat kotoisin Jääsken alueelta. Maatalous elätti sotien jälkeen 70-80% väestöstä. Muut alueen talot olivat kartanon entisten työmiesten torppia. Viljelystiloja saivat ne, joilla oli jäänyt karjalaan maatila. Tilojen kokoon vaikutti luovutetulla alueella olleen tilan koko. Kuntien asutuslautakunnat hoitivat siirtolaisten asuttamista.

Kymenlaakso on kolmen eri heimon sulatusuuni. Alueella on hämäläistä, savolaista ja karjalaista alkuperää olevaa väestöä.

Karjalaiset toivat oman kulttuurinsa mm. ruokakulttuurin alueelle. Vilkkaat ja puheliaat karjalaiset toivat muutosta juroon kymenlaaksolaiseen luonteeseen. Karjaiset sopeutuivat hyvin uuteen kotipaikkaansa. Karjalaiset olivat tyytyväistä kansaa. He olivat tyytyväisiä siihen mitä olivat saaneet, eivätkä valitelleet puutteita. Alueen kieli myös muuttui karjalaisten vaikutuksesta. Teitittely ei kuulunut tapoihin, vaan heti oltiin mie ja sie. Oltiin heti kuin sukulaisia. Karjalaisemännät olivat ahkeria. He tekivät paljon käsitöitä ja opettivat mielellään myös muita. Tärkeitä tapahtumia kylällä olivat koulun kuusijuhlat, äitienpäiväjuhlat, lähetysseura, kinkerit ja muut kyläläisiä yhteen kokoavat juhlat.

Kulkuvälineenä oli hevonen joka talossa. Ensimmäinen traktori oli usein yhteinen toisen tilan kanssa. Alueen asuinrakennukset olivat hyvin samankaltaisia ns. rintamamiestaloja, joissa oli kolme kerrosta. Kellari oli auki, keskikerros asuinkäytössä ja vintti auki. Talon piirustukset saatiin kunnalta. Asutushallituksella oli tyyppipiirustuksia. Kylällä on useita taloja rakennettu samojen piirustusten mukaan. Väinö Pirhosella oli saha ja sodan jälkeen lähes kaikki rakentamiseen käytetty puutavara tuli Pirhosen sahalta. Puu tuli lähialueen metsistä, joita raivattiin pelloiksi.

Soiniityn alueella teiden rakentaminen alkoi asutuksen myötä. Kaivaminen ja maansiirtotyöt tehtiin lapioilla. Jopa hiekkakuormatkin mätettiin käsin kuorma-autojen lavalle. Koko kylä osallistui kylän rakentamiseen ja sadon korjuuseen.Koulua alettiin pitää 1948 Kupiaksen talolla. Aikoinaan lähes joka tilalla oli lapsia neljä, joten väestömäärä oli huomattavasti suurempi kuin nykyisin. Alueen nykyinen väkimäärä on n. 100 henkilöä.

Karjalaisten siirtolaisten aikoinaan rakentamat talot Soiniityssä ovat pääosin asuttuja vielä tänä päivänä. Maatilojen määrä on vähentynyt, tilojen pellot ovat vaihtaneet omistajaa ja kylälle muuttavat ovat useimmiten hevosharrastajia. Kartanon omistaja on lunastanut  takaisin peltojaan, jotka sodan jälkeen pakkolunastettiin. Työssäkäynti alueena Soiniitty on erinomainen, joten talot eivät jää tyhjilleen. Alueella toimii edelleen Jääsken Martat, jossa on mukana myös nuoria. Yhdistys täyttää 90 vuotta 2015.