Utin linnoitus

Lat/lng: (60.88946558, 26.89820107)

ul_big

Utin linnoitus on tunnetuin ja parhaiten säilynyt Suvorovin linnoitusketjun osa. Linnoituksen, jonka tarkoituksena oli sulkea hyökkääjän tie kohti Lappeenrantaa. Kustaan sodan (1788-1790) aikana Utin kankaalla oli taisteltu ja venäläiset olivat havainneet paikallisen kapeikon hyväksi paikaksi linnakkeelle, sillä sen kiertäminen olisi hankalaa. Linnoituksen pohjoispuolella sijaitsi Haukkajärvi ja eteläpuolella levittäytyi laaja Haukkasuo. Kiertämistä hankaloitettiin vielä rakentamalla linnakkeen molemmille puolille poikkivallit, joiden päissä oli tykeillä varustetut redutit.

Utin linnoituksen rakennukseen osallistui noin 1100 miestä. Rakentajat olivat osittain sotilaita ja osittain lähiseudun talonpoikia. Paikallisille talonpojille työmaa oli tervetullut, sillä siitä sai palkkaa ja linnake vähensi talonpoikiin kohdistuvaa sotaväen majoitusrasitetta.

Sotilaita suurimmillaan Utissa oli 400 miestä. Alueelle rakennettiin pieni varuskuntayhteisö kasarmeineen, upseeritaloineen, talleineen, päävartioineen ja ruutivarastoineen.  Taavetti muodosti Utille linnakeparin, josta oli määrä saapua apujoukkoja Utin avuksi vihollisen hyökätessä. Taavetti sijaitsi noin päivämarssin matkan päässä Utista (40 km). Utin tykit oli tarkoitus tuoda Viipurista. Aseistuksena oli aluksi 14 tykkiä ja 2 haupitsia. Myöhemmin tykkejä oli peräti 24 kappaletta.

Linnoituksen pääsisäänkäynnin vieressä oli vartiorakennus, sekä läntisen kurtiinin vieressä upseerien talousrakennus, muonamakasiini, tykistön varasto ja pieni talli. Tenaljivarustusten eteen oli rakennettu ruutikellarit. Toinen oli puu- ja toinen kivirakenteinen.

Linnoitusta suunniteltiin laajennettavaksi; esimerkiksi vuodelta 1795 on säilynyt kenraalimajuri Jan Pieter van Suchtelenin suunnitelma vuodelta 1795. Vanha linnoitus olisi jäänyt uuden linnoituksen sisälle. Uusi, epäsäännöllisen muotoinen linnoitus perustui osittain bastioneihin ja osittain kaponieereihin. Suunnitelman mukaan linnoitus olisi sulkenut harjun koko sen leveydeltä. Uuden linnoituksen itä- ja eteläosaan olisi sijoitettu linnoituskaupunki kortteleineen ja katuineen. 20 Suunnitelmia ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, koska Suomen sodan (1808–1809) jälkeen raja siirtyi Pohjanlahdelle. Samalla kaksikymmentä vuotta aiemmin rakennetut rajalinnoitukset menettivät merkityksensä. Linnake ei tullut koskaan täysin valmiiksi ja se lakkautettiin tarpeettomana 1809.

Kuva: Jari Heikkinen