Villikkalan linnoitus

Lat/lng: (60.725433,26.748905)

Villikkala

Kustaan sodan (1788–1790) jälkeen Venäjän keisarinna Katariina II määräsi rakennettavaksi Kymijoen itäpuolelle puolustuslinjan, jotta ruotsalaisten hyökkäykset saataisiin vastedes estettyä. Linnoituksia, valleja ja kaivantoja urakoitiin parikymmentä vuotta. Siihen verrattuna ruotsalaisten rakennelmat Kymijoen länsirannalla jäivät vaatimattomiksi. Ruotsalaisten ainoa linnoitustyömaa sijaitsi Villikkalassa Elimäen ja Anjalan välisen tien varrella.

Villikkalaan suunniteltiin viidestä holvatusta bastionista muodostuva rajalinnoitus. Linnoitusta rakentamaan määrättiin Pohjanmaan rykmentti ja työt aloitettiin keväällä 1793 vallimestari E. J. Braskin johdolla. Rakentaminen aloitettiin etuvarustuksesta, joka oli tarkoitettu laajan linnoituksen itään suuntautuvaksi osaksi. Se ulottui silloisen maantien molemmille puolille, jota linnoituksen oli tarkoitus turvata. Rakennustyöt lopetettiin kuitenkin vuoden 1794 syksyllä ilmeisesti rahapulan takia.

Villikkalan linnoituksen rakennustöihin ryhdyttiin paikallisesta aloitteesta. Aloitteentekijänä oli vapaaherra Rabbe Gottlieb Wrede. Hän perusti linnoitustöitä varten tiilitehtaan, mutta ainuttakaan tiiltä ei työmaalle saatu myytyä rakennustöiden keskeytymisen vuoksi. Villikkalan linnoitus ei edennyt aloitettua etuvarustusta pidemmällä. Vain pieni osa valleista saatiin rakennettua, mutta suurin osa jäi kokonaan aloittamatta. Myös vallihaudat jäivät kaivamatta ja rakennukset valmistumatta.

Suomen sodan sytyttyä 1808 Villikkalassa oli pieni sotaväen osasto, mutta taisteluita paikalla ei käyty. Nykyään linnoitusalue on metsän peitossa, mutta vallit ovat maastossa havaittavissa.

Kuva: Pentti Airio